Another night in the sun: Helsinki

Keskiviikko. Päivä, jota on ootettu ainakin neljä vuotta. Ja tosi kovasti viimeiset kolme vuotta. Koska muistan sen katkeran päivän kuin eilisen, kun Green Day oli viimeksi Suomessa ja minä olin jossain korvessa miettimässä, mistä kaikesta olin parhaillaan jäämässä paitsi.

Muistan sen kuin eilisen, kun kuulin koulussa bändin tulosta. Ja muistan, kun eräänä maanantaiaamuna tilasin lippuja ihan hädissäni. Keskiviikkoaamuna oli mahdoton kuvitella että se päivä koitti vihdoin. Postaan koko tästä Helsinki-reissusta vielä erikseen.

Lähdettiin aamulla Lauran kanssa Sörkästä Lidlin kautta kohti Hietsua. Kello oli 12, kun me saavuttiin paikalle. Porukkaa oli ympäriinsä piknikillä ja me majottauduttiin tien toiselle puolelle. Yhtäkkiä porukka pisti jonon aikaseksi, jolloin me oltiin vähän hitaita eikä päästy heti ensimmäisiksi. Mutta myöhemmin kun tsekkasi taaksepäin sitä silmänkantamattomiin jatkunutta jonoa niin pitää todeta, että kyllä me aika alkupäässä oltiin.

Täs meijän festarieväät

Ovet aukes kahdelta. Sisälle päästyä alko armoton juoksu kohti päälavaa, oli aivan tuskaa juosta siellä hiekassa varmaan 100 metriä :D Eturiviin ei päästy, mutta kakkosrivi oli kyllä aika kova juttu sekin. Siinä sitten alkoi seitsemän tunnin odotus. Herranjumala oli kuuma.

Jätkäjätkät alotti, ja pakko sanoa että mietin koko ajan vaan, koskahan ne mahtaa lopettaa. Gaslight Anthem oli ihan jees, mutta vähän tasapaksua esiintyminen. Queens of the Stone Ages olikin sitten tosi hyvä. Ja mä jopa tunnistin pari biisiä ja pystyin laulaa mukana.

Bongaa Laura :D

Yhdeksältä se sitten alkoi. Pinkki kännipupu tulee lavalle yleisöä huudattaan ja taustalla soi Blitzkrieg Bop. Sitten kun bändi tuli lavalle, niin ei sitä tunnetta voi sanoin kuvailla. Siinä ne on ilmielävänä, suoraan mun edessä. Porukka sekoaa ja mä meinaan litistyä. Olis kiva saada edes toinen käsi ylös, kun BJ huutaa "GET THOSE HANDS UP IN THE AAAAIRR"!

Hikistä. Hullua. En oo koskaan kiljunu niin lujaa. Oli vähän lamee yleisö? Ei ainakaan ensimmäisissä riveissä. En antanu kenenkään tunkee mua mun paikalta pois, vaikka yritystä oli.

Se tunne kun BJ huutaa "LET'S GO CRAZYYYYY" ja jengi todellaki sekoaa. Ja ne kuuluisat huudatukset. EEEEEEH-OOOOOOOOH henkihieverissä niin paljon ku kurkusta lähtee.

Eräs tyttö pääsi laulamaan Know Your Enemyä. Oi kyllä, olen kateellinen. Ja varsinkin tälle pojalle, joka pääsi soittamaan kitaralla Longviewiä. Ja sai sen kitarankin itselleen. Niinku joku jossain arvostelussa sanoi, pieni asia megatähdelle, mutta ehkä maailman suurin asia fanille. I agree.

99 Revolutions
Know Your Enemy
Stay The Night
Stop When The Red Lights Flash
Letterbomb
Oh Love
Holiday
Boulevard Of Broken Dreams
Stray Heart
Murder City
Waiting
Burnout
Hitchin' A Ride
Welcome To Paradise
When I Come Around
St. Jimmy
Longview
Basket Case
She
King For A Day
Shout/(I Can't Get No) Satisfaction/Always Look On The Bright Side Of Life/Hey Jude
Minority

Encore
   23. American Idiot
   24. Jesus Of Suburbia
   25. Brutal Love

Kiittäkää kännykkälaatua.

Olin aivan haltioissani tuosta Murder Citystä, sitä ne ei kai oo soittanu tällä settilistalla nyt viime aikoina. Lisäksi ehdottomia kohokohtia oli Waiting, Boulevard of Broken Dreams ja kaikki nuo Dookien biisit.

Mutta kaikkien suurin asia, kaikkein tärkein, mitä oon eniten oottanu. Jesus Of Suburbia. Olin taivaassa. Ja se kaikki päättyi niin pian.

Sanotaanko että 9 tunnin jonotus oli vaivansa arvoista. Olo (ja ulkonäkö) oli aika hikinen ja raiskattu keikan jälkeen.

Yksi suuri unelma toteutui. Yritän välttää keikkamasennusta. Mutta jos joskus voi sanoa tän, niin nyt.
Olen onnellinen.

Kiitos Green Day, kiitos Rock the Beach, kiitos Laura ♥

Juu, kuten aina hyvin ajoissa, ajattelin nyt kertoa vähän tuosta 10.11. olleesta Nightwishin Imaginaerum-elokuvan maailmanensi-illasta ja keikasta sitä ennen.

Aikaisemmista suunnitelmista hieman poiketen menin perjantaina junalla Helsinkiin, jossa äiti ja Lotta olivat vastassa. Siitä suuntasimme enolleni yöksi, ja aamulla tehtiin pieni shoppailukierros ennen kuin suuntasimme Lotan kanssa (subin kautta) kohti Pasilan asemaa ja sieltä Hartwallia. Tosiaan, tulimme jotakuinkin 4 tuntia ennen ovien aukeamista, sää oli jäätävän kylmä ja kyllähän sitä vettäkin tuli. Mutta me kestettiin kuin miehet :D

Tältä jono näytti kun saavuttiin paikalle...

Joo, aika kului yllättävän nopeasti, ja oli hauska kuunnella muiden fanien juttuja... Vaikka viimeinen tunti oli kyllä aika helvettiä. Järjestelyt kyllä kusi, kun porukkaa alettiin ottamaan sisään. Meidät jaettiin n. 8 eri jonoon, ja meidän kohdalla oli semmone hias vanha mummo, joka päästi sisään 5 kun viereinen oli päästänyt jo 20. Näin esim. aamukuudesta asti jonottaneet fanit pääsivät kauas eturivistä, joissa siis oli tunnin-pari jonottaneet. Että kiitos kovasti. Mutta joo, kyllä me oltiin hyvillä paikoilla Lotan kanssa, vaikka jonotuksen puolesta eturivissä olisi pitänyt olla.

Itse keikka oli huippu! Ja Floor veti aivan loistavasti! Yllätyin miten paljon oikeen tykästyinki siihen. Toivottavasti se jää bändiin, siistiä saada kunnon hevilaulaja taas kehiin! Ihana yllätys settilistassa oli Ever Dream, ehdottomasti yks mun lempibiiseistä. Keikka meni kyl tosi nopeesti ohi.

No, ennen elokuvaa ohjaaja Stobe Harju ja Marco Hietala kertoivat elokuvasta ja sen teosta. Sittenpä alkoi itse leffa. Se oli juuri niin erikoinen, kuin voisi Tuomakselta kuvitellakin olevan. Efektit ja visuaalinen puoli oli kyllä näyttävä, ja näyttelijät olivat kyllä hyviä. Kaikenkaikkiaan tykkäsin leffasta, vaikka se ehkä vaatiikin toisen tai kolmannen katselukerran, koska jotkut asiat jäivät vähän epäselviksi. Hienoa kuitenkin nähdä välillä jotain täysin erilaista tuotosta. Äänenlaatu ei ollut kyllä paras mahdollinen Hartwallilla, koska se kaikui aika paljon ja oli tosi kovalla. Onneks mulla oli korvatulpat :D

Illalla mentiinkin sitten hotellille ja sunnuntaina lähdettiin kotia kohti. Viikonloppu oli kyllä mitä mahtavin! On se keikkatunnelma vaan niin siisti. Sen lisäksi oli niin kiva tutustua uusiin ihmisiin, ja bändiä odotellessa aika kului niin nopeesti jutellessa kaikesta maan ja taivaan välillä. Toivottavasti nähdään joskus vielä heitäkin.

Tässä pari huikaisevan laatuista kuvaa :)